lauantai 2. toukokuuta 2015

Kaveriko?

En ollut lapsena päiväkodissa enkä eskarissa. Koulu kun alkoi en tuntenut ketään. Katselin ihmeissäni muita lapsia, he leikkivät ja juttelivat yhdessä. Monilla oli kavereita päiväkoti ja eskari ajoilta.

Tutustuin mukavaan tyttöön nopeasti.  Pian olimme lähes aina koulussa yhdessä. Meistä tuli läheisiä ja kyläilimme toistemme luona ja kirjoittelimme kirjeitä, vaikka näimme lähes joka päivä. Ala-asteen ja yläasteen olimme tiivis pari. Jatkoimme molemmat samaan lukioon. Yläasteella vapaa-aika meni molemmilla lähempänä asuvien kavereiden seurassa.

Koitti lukion ensimmäinen päivä. Sekin taas uutta ja jännää, vaikkei enää ihan pieniä oltukaan. Minä kuitenkin todella ujo, etenkin uusissa tilanteissa. Ajatus siitä että tuttu ja turvallinen kaverini on sielä helpotti. MUTTA.... Mitä tekee kaveri. Ei puhu minulle mitään, poistuu ja menee "ilmeisesti uusien ystäviensä" luo. Olin ihmeissäni. Koitin kyllä jutella ym, mutta turhaan. Tämä kaverini ei koskaan tuon jälkeen ole puhunut minulle.

Onneksi löysin lukiosta oikean aarteen ystäväksi ja olemme nykyisinkin hyviä ystäviä. Mutta täytyy sanoa, että tämä on jäänyt mieleen. En ymmärrä. Ei ehkä ole enää tarve ymmärtää, mutta silloin se oli kova paikka. Kiitos jokaiselle ihanalle ystävälle jotka ovat pysyneet ja kiitos kaikille uusille ystäville.

Koittakaa kasvattaa lapsistanne sellaisia etteivät he jätä ketään yksin, minä yritän myös. Lisää ajatuksia kavereista, koulusta ja kiusaamisesta tulossa.

Kuva:http://www.hyvejohtajuus.fi/wp-content/uploads/2010/02/yst%C3%A4vyys.jpg

1 kommentti: