12e

Pääsin tänään kirppari vierailulle samaan kotiin josta olen aiemminkin ostanut tytölle vaatteita. Ja tälläkin kertaa rahaa kului vain 12 euroa ja mukaan lähti kolme kassillista vaateita. Kaikki hyväkuntoisa ja siistejä. Kuvissa olevien lisäksi ostin muumi uimapuvun, siitä ei ole kuvaa kun neiti oli koko illan se päällä. Kaupassakin käytiin paita ja housut alla, uikkarit päällä ja jalassa tietysti kumisaappaat :D Tyylilyylit taas liikkeellä! Hah.

Housuja syksyyn

Pihalle

Meillä enää harvoin käytössä bodyt, mutta tämä name itin kokonaisuus oli niin söpö että en voinut jättää ottamatta.

Huppareita syksyyn tai ulkoleikkeihin.

Fleecehaalari

Pari paitaa syksyyn

Ihanat yökkärit

Ja kaupan päälle saatiin tällä kertaa muumi tunika, kahdet sukkahoust ja iso läjä sukkia. Tämä on kyllä ihan paras kirppari!

Päiväkodin aloitus

Tyttäreni ei ole menossa päiväkotiin. Hoidan mussukkani kotona. Mutta ajattelin koota pienen tieto/vinkkijutun niille joiden lapsi on aloittelemassa päiväkoti uraa. Sen verta voin kertoa että minulla on sattumoisin asiasta kokemusta! :D

Ensiksi,  tiedät varmasti jo sen että edessä on iso muutos. Anna lapselle aikaa sopeutua muutokseen ja itsellesi myös. Monilla alku on vaikea, ei kaikilla, mutta pian helpottaa. Lapsi tarvitsee paljon läheisyyttä kun hoito alkaa, joten varaudu siihen että illat sylitellään. Älä ole julma ja touhua omiasi ja kotitöitä, ehdit ihan varmasti jynssäämään kotiasi myöhemmin. Lapsesi tarvitsee sinua, nyt.

Kun tuot lastasi hoitoon, koita olla varma ja rauhallinen. Jos itse jännität, kyynelehdit ja häsellät, se ihan varmasti tarttuu lapseesi. Koita olla asenteella: tämä on hyvä juttu, täällä on hyvä olla. Koita pidätellä ne kyyneleet päiväkodin ulko-oven toiselle puolelle. Älä jää vitkuttelemaan, se vain pahentaa tilannetta. Illalla voitte itkeä ikävää yhdessä ja kertoa että sinullakin oli kova ikävä, mutta eron hetkellä se ei ole ehkä paras ratkaisu. Mutta muistakaa tehdä illalla myös jotain kivaa ja iloista yhdessä.

Voit hoitopäivän aikana soittaa päiväkotiin ja kysyä miten sujuu. Se että kuulet että lapsesi on istunut tyytyväisenä hoitotädin sylissä, syönyt vähän puuroa ja nukahtanut levollisesti oman unipupun kanssa, tuo sinulle turvaa. Ja se ei haittaa päiväkodin arkea, kunhan et soita viiden minuutin välein.

Huomioi että lapsesi on väsyneenpi hoitopäivien jälkeen kuin kotipäivien jälkeen. Päiväkodissa on usein enemmän ohjelmaa kuin kotona ja vaikkei olisikaan, sielä on kova meteli ja paljon porukkaa. Vuorovaikutusten määrä on ihan eri luokkaa ja se todellakin väsyttää. Monia myös väsyttää uudet asiat ja muutos. 

Pese lapsesi kädet kun viet hänet hoitoon ja pese hänen kädet kun tulette kotiin. Toki käsiä pestään päivänkin aikana. Laita lapsesi nimi kaikkiin mitä hänellä on päiväkodissa mukana. Luulet ehkä että tädit tunnistaa uunikit vaatteenne, mutta ei ne tunnista. Ja lapset levittelee vaatteita pitkin poikin, niin ei koskaan tiedä mistä kenenkin sukka löytyy. Ja vaikka ajattelet että itse tunnistat teidän vaatteet, se ei riitä. Myös sijaisten pitää voida tunnistaa lapsesi kurahousut, joten ehkä paras laittaa etunimi ja sukunimen alkukirjain. Ryhmässä saattaa olla myös monta saman nimistä.

Noudata päiväkodin sääntöjä. Neuvottele asioista. Kysy.

Pidä lapsellasi vaihtovaatteita. Vaikka lapsesi ei kotona sotkisi, päiväkodissa voi tapahtua mitä vaan. Tuo lapsellesi kuravaatteet, vaikka kotona ette ulkoilisi sateella, päiväkodissa usein ulkoillaan. Tarkista vaatteiden ja kenkien koot, pienissä ei ole kiva olla. Päiväkotiin kannattaa valita vaattet joilla on hyvä ja mukava leikkiä, askarrella, liikkua ja istua hiekkalaatikolla. Pidä lapsen lokero siistinä. Kuumalla ilmalla tuo vesipullo ja aurinkorasvaa jos sellaista käytätte. Muista vaipat ja tossut. Tossut ei ole huvinvuoksi. Ne on turvallisuus syistä.

Juttele ja kysele paljon hoitajien kanssa. Osoita lapselle että he ovat hyviä tyyppejä. Kerro jos olet eri mieltä.

Tsemppiä! 

Päätöksiä ja elämääkin suurempaa pohdintaa.

Tapasin tänään ihmisen joka avasi silmäni. Pitkään olen jo pohtinut pitäiskö? Entä jos? Mitenköhän selviin ja pärjään?

Tekisi mieli kokeilla. Mistä mä haaveilen? Mitä mä haluan? Miksi? 

Mikä mut tekee onnelliseksi?  Nyt tai ei koskaan.

Tämä ihminen sai mut ymmärtämään.  Mä pärjään ja onnistun.  Anna mennä vaan! Kukaan muu ei tee päätöstä kuin minä.

Nyt se on siis alkanut. Tavoittelu kohti unelmia. Aiheesta lisää kun Tavis saa vähän otettua asioista selvää ja homman pöyrimään!

Jihuuuuu! Niinkuin Ihme huuta pyörän kyydissä.

Ja kun tälle linjalle lähdettiin niin seuraa lisää pohdintoja ja eläämäkin suurempaa filosofiaa. Kirjoitan tarpeista ja unelmista.  Tarpeet jotka minulla mielessä, koskee mielestäni kaikkia. Toki muitakin tarpeita on mutta näistä haluaisin hehkuttaa. Ja unelmat on ihan vain mun omia. 

Jokainen ihminen tarvitsee ihmisen

•joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.

•joka ei hylkää sua koskaan, ei edes silloin kun kiukuttaa tai silloin kun häntä kiukuttaa. On lähellä, ei jätä yksin.

•joka tukee sinua unelmiesi saavuttamisessa.

Oletko samaa mieltä?

Löytyykö sinulta sellainen ihminen?

Sitten unelmista. Minun unelmat on pieniä. Unelmoin kai vain onnesta. Hyvästä olosta ja läheisyydestä. Yllämainitusta unelmasta kerron pian lisää.

 Mutta muuten unelmiani:

Viettää paljon aikaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa, tehdä yhdessä kivoja asioita. Ja kivat asiat minulle on esim. ulkoilu, puistoilla hyvässä seurassa, syödä yhdessä jäätelöä, katsoa yhdessä elokuvaa,  syödä hyvää ruokaa yhdessä, kävellä käsi kädessä ja katsella vaikka laineiden liplatusta. Aika simppeliä. Mutta niin ihanaa.

Osaa unelmista pääsen toteuttamaan joka päivä. Ihmeen kanssa ulkoilu on ihanaa kun ei ole kiire mihinkään ja osaa nauttia tästä hetkestä. Miettii vain ja ainostaan sitä mustaa kiveä jonka tyttö minulle juuri toi. Me tytöt hupsutellan paljon, joka päivä kikatellaan ja pusutellaan niin että silmistä valuu vesi. Me keksitään hupsuja juttuja ja toteutetaan niitä. Me nautitaan elämästä. Koska elämä on nyt ja tässä.

Kyllä mä joskus unelmoin siitä että joku siivoisin koko kodin ja tekis ruuat ym, jotta me saataisiin nauttia vaan yhdessäolosta. Ja joskus unelmoin että mulle järjestettäis joku pieni Kiva yllätys. Mutta painotan sanaa pieni :D

Mistä sinä unelmoit?

Kuulumisia

Mökkireissun jälkeen ollaan taas ehditty puuhailla kaikenlaista ja ollaan paljon myös vaan oltu ja nautittu yhteisestä ajasta. Tyttökin selkeesti nauttii. Viime viikonloppuna isimies remppasi ja me käytiin leikkipuistossa ystäväperheen kanssa. Sunnuntai iltana olin pihahommissa klo.22 kun tyttö nukkui, huomasin puskan takaa tutut silmät, en aluksi uskonut silmiäni. Kissamme katosi vuosi sitten ja nyt se tuijotti mua pihalla.  Uskumatonta. Sisälle se kuitenkin tuli heti reippaasti ja meni ruokakaapille. Kaappi oli tietysti tyhjä, mies lähti sitten abc:lle kissanruoka ostoksille klo.23. Kuinkahan moni hakee kissalleen ruokaa tohon aikaan :D

Maanataina isimies laittoi autoa ja me tytöt käväistiin pyörällä Goodmanissa. Olin päättänyt että ostan synttärirahoillani itselleni uuden takin ja ehkä myös tytölle syksyksi haalarin. Oma ulkoilutakkini on ollut rikkinäisenä käytössä jo monta kuukautta ja nyt löysin kivan pinkin. Löysin alesta joku aika sitten pinkit lenkkarit, niin halusin yhtä pirteen takin. Tytölle löysin haalarin, ensimmäinen haalari jonka ostin uutena.

 

Ollaan ulkoiltu joka päivä paljon. Tiistaina oltiin KankaistenTilalla poimimassa mansikoita. Minä olin ihan ekaa kertaa poimimassa, tyttö ja isimies söivät eväitä ja leikkivät. 

Keskiviikkona sain ihanan entisen työkaverini kylään. Leivoin vierailua varten kinkkupiirakkaa ja sitruunamuffinseja. 

Tytön hiuksetkin leikkasin tuossa joku päivä <3

Torstaina retkeiltiin täällä Hämeenlinnassa, käytiin kesäteatterin tiloissa seikkailemassa ja puistoilemassa.

Parin viikon aikana olen huomannut että tytöstämme on kasvanut iso. Hän on niin reipas ja taitava. Tuntuu että tämä kasvaminen on tapahtunut ihan yllättäen. Puolitoista vuotias oli vielä ihan pieni, vauva. Mutta tämä kohta 2v, on jo iso tyttö. Osaa todella paljon asioita, ymmärtää hirmuisesti ja on jo ison tytön näköinen. Leikkipuistossa saatiin ihanat hymyt talteen kun neiti kiipesi itse tähän leikkivälineeseen. Miten tyytyväinen tyttö kun osaa itse.

Perjantai aamuna lähdin tytön kanssa Tampereelle siskoni luo.  Vietettiin päivä sielä ja illalla isimies tuli myös, siirryttiin veljeni luo ja oltiin launtaihin sielä. Tänään lauantaina lähdettiin aamulla miehen kanssa kahden ikeaan. Voi että minua jännitti mennä kahdestaan. Tyttö jäi veljelleni hoitoon ekaa kertaa, hän on ollut hoidossa vain mummilla muutaman kerran, tunnin tai kaks. Tunti oltiin pois ja tytöllä oli sujunut hienosti.

 Ja minä melkein juoksin ikean läpi, hyvä että mies pysyi mukana kun mennä viipotin. Ikeasta meille kotiutui uutta patjaa ja tuolia, mutta niistä lisää joskus toiste. Pääsi tämä mamma illalla ihan oikeestikin juoksemaan kun isi ja tyttö pyöräili vierellä.

REMPPA. Keittiö makuuhuoneeksi.

Vihdoin lupaamiani remppakuvia. Tarkoitus on esitellä huone kerrallaan meidän koti ja siinä samalla siis tämä remppa. Meillä ei tehty eikä tehdä pientä pintaremppaa, vaan ihan kaikki meni uusiksi. Mies on tehnyt todella paljon hommia ja kaiken itse. Minä autoin vähän purkuhommissa ennen kuin saimme tytön. Mies on mm. laittanut meille lattialämmityksen, seiniin lisää lämpöeristystä ja paljon paljon muuta. On mulla uskomattoman taitava ja ahkera mies. 

Aloitetaan vanhasta keittiöstä. 

Keittiön tilalle tuli tytön huone. Seinän väri valittiin jo ennen kuin tytöstä oli tietoa. Haluttiin väri joka sopii kummalle tahansa sukupuolelle ja ehdottomasti pirteä väri. Mun mielestä lasten huoneessa saa ja pitääkin olla jotain väriä. Ilo ja hauskuus saa näkyä. Värikäs huone huokuttaa leikkimään ja on vaan niin ihana. Mä en välitä "tyylikkäästi" sisustetuista lastenhuoneista. Ne on usein vaan sen näköisiä että miellyttävät aikuisen silmää.

Muutos vanhaan on huikea. Tämä huone on ihana, värikäs ja kutsuu leikkimään. Ihmeen huoneessa ei ole vielä sänkyä. Hän nukkuu tyytyväisenä meidän huoneessa, kellään meistä ei ole kiire muuttaa asiaa mihinkään suuntaan. Hoitopöytä on ollut jo pitkään käyttämättä. Se lähteekin pian pois. Joten voin laittaa uudet kuvat kun se on poissa ja huonetta järjestelty vähän uusiksi.

Mä en ole mikään sisustaja luonne. En mieti tarkaan yhteensopivia värejä tai jonkun esineen millintarkkaa paikkaa. Meillä suositaan käytännöllisiä ja mukavia juttuja. Näitä kuviakaan varten en järjestellyt tavaroita mitenkään, arki saa näkyä. Ja esim ruskea tuoli ei kuulu huoneeseen, mutta sattui kuvaushetkellä siinä olemaan :D

Mitään sisustushömppää ette siis tässä blogissa pääse katselemaan.  

Kehoni ihanan ihmeellinen työ!

Ennen kuin sain pienen Ihmeen vatsaani kasvamaan, mietin monesti miltä tuntuu kun vauva on kohdussa. Odotin innolla että saisin tuntea sen. Pohdin miltä potkut tuntuvat ja miltä tuntuu kun vatsa kasvaa. Miten muuten kehoni muuttuu raskauden aikana.

Kun pieni Ihme alkoi kasvamaan kohdussani, olin onneni kukkuloilla. Miten ihana ajatus, että vatsassani kasvaa pieni ihme. Alkuun kuullostelin kovasti josko tuntisin jotain. Ihan ensimmäisinä viikkoina tuntui nipistelyjä ja vihlaisuja. Mietin kuuluuko tämä asiaan. Jokaisesta tuntemuksesta olin onnellinen, mutta toisaalta pelloissani, jos kaikki ei olekaan kunnossa kun näin nipistelee.

Pian alkoi pahoinvointi. Sekin oli oikeastaan ihanaa!  Hah. Tätähän mä olin toivonut ja odottanut. Kuten moni teistä varmaan tietää, raskauspahoinvointi on erilaista kuin esim. vatsataudissa. Luojalle siitä kiitos, mä inhoon oksennustautia. Mutta raskauspahoinvoinnissa oksentaminen oli jotenkin helpompaa. Yrjö vaan tuli. Ei pitkää vellomista ja kurkkuun juuttumista. Se vaan lensi. Ja muutaman kerran niin nopsaa etten ehtinyt vessaan. Söin ihan koko ajan, tunnin välein. Aamupalan söin usein kaksi kertaa, ensimmäinen lensi vessanpönttöön. Töissä pystyin olemaan koko ajan, kun napostelin koko ajan. Kerran kyllä pyörryin töihin ja huilasin loppupäivän.  Taisi silloin moni arvata mistä on kyse. Muistan miten herkkä olin kaikille hajuille. Kissan ruuat oli pakko siirtää alakertaan, en sietänyt niiden hajua yhtään. Sohva alkoi yllättäen haista tosi kummalliselta. Työpäivien jälkeen käperryin sohvalle nukkumaan. Koko raskauden ajan kaikki tuntui luonnolliseslta ja hyvältä. Näin se kuuluukin mennä. 

Keskiraskaus oli ihanaa aikaa myös. Pahoinvointi oli poissa ja olo oli energisempi. Vauvan liikkeet tunsi selvästi ja tunsi että kaikki oli ok. Jalkani kipeytyivät todella paljon, silti sinnittelin töissä. Pyöräilin vielä laskettuna päivänä. En voinut istua pitkään enkä seistä. Silti nautin kaikesta. Vatsa oli ihana. Ihanan pyöreä ja kaikin puolin ihana. Vauva potki kovasti ja parasta oli iltaisin kun hän työnsi peppuansa vasten käsiä joita pidin masun päällä.

Loppuraskaus oli, yllätys yllätys, myös ihanaa. Vaikka vatsani oli keskivertoa isompi ja itse olen hoikka. Kaikenlaisia vaivoja oli, mutta odotin jo niin kovasti että saan oman pienen vauvan syliini etten välittänyt. Kotia laitettiin innolla kuntoon ja kaikki paikat hinkattiin puhtaaksi.  Laskettu aika tuli ja meni. Synnytys ei käynnistynyt, ei antanut edes pienintä merkkiäkään käynnistymistä. Pari viikkoa lasketun ajan jälkeen lähdettiin sairaalaan käynnistykseen. Olin vähän pettynyt, kun synnytys ei käynnistynyt itsekseen. Käynnistykseen menin kuitenkin hyvillä mielin, vaikka olinkin kuullut sen olevan tuskallisempi tapa synnyttää kuin spontaanisti alkava synnytys. 

Luotin kuitenkin kehooni ja sairaalaan henkilökuntaan, kyllä se vauva ulos saadaan. Maanatai aamuna aloitettiin käynnistys ja ihme syntyi tiistaina klo.12.00. Pitkä oli prosessi ja montaa eri käynnistys juttua kokeiltiin, ainoa mikä tepsi oli kalvojen puhkaisu. Supistukset oli minusta ihan ok siedettäviä ja sinnittelin pitkään lämpöpussien avulla. En saanut liikkua mihinkään sängyltä koko synnytyksen aikana kun olin niin monessa piuhassa kiinni, vauvan päässäkin oli yksi kiinni. Annoin miehen nukkua kolme tuntia yöllä ja purin tyynyä tuskissani. Loppuvaiheessa iski todella paha olo, yllättäen paha olo katosi ja kroppa huusi että nyt. Kutsuin monta kertaa kätilöä paikalle ennen kuin hän saapui ja sanoin että nyt se vauva tulee. Hän ei uskonut että ihan vielä olisin tarpeeksi paljon auki, mutta olinhan minä, täydet 10cm. Ponnistusvaihe oli kamala. Ihan kamala, luulin kuolevani. Olin hädissäni siitä kivusta, olin varma että repeän, repeän ihan kokonaan, selkään ja vatsaan asti. Huusin kätilölle että sä tapat mut. :D Jostain kuitenkin aina sain voimaa ponnistaa ja pian vauva olikin ulkona. Ja minä ehjä, selvisin ilman repeämiä. Mikä ihana olo. Kipu hävisi heti. Katsoin ihmeissäni jalkopäässä pötköttelevää vauvaa. Onpa se iso. Kenen tuo on. Ihana. Apua.  Kätilöt imi vauvalta limaa keuhkoista ja niin tyttö antoi salin raikaa! Sain tytön rinnalleni ja hän alkoi heti hamuta rintaa. Imuote oli alusta asti hyvä ja siitä alkoi yli vuoden kestävä imetystaipaleemme. Tarkoitu oli kirjoittaa tähän imetyksestäkin, mutta tuli niin pitkä että jatkan toiste. Vatsassa vauva ei tuntunut yhtään painavalta eikä selkäni kipeytynyt. Kun vauvan sai syntymän jälkeen syliin, tuntui uskomattomalta että tämä tässä oli juuri ollut vatsassani. Ihmeellistä tämä elämä.

Raskaus ja synnytys tuntui minusta luonnoliselta. Koko ajan oli vahva tunne siitä, että tätä varten kehoni on ja se toimii! <3

Mökillä

Me lähdettiin keskiviikkona mökille. Mökki sijaitsee Nummi - Pusulassa,  joten ajettavaa oli noin puolitoista tuntia.  Alku matka sujui hyvin kun tyttö nukkui, mutta loppumatkasta kun tie oli todella mutkainen ja tyttö hereillä, tuli tytölle paha olo. No mehän sitten pydähdyttiin ja vältyttiin oksennukselta. Otin tytön syliin ja käveltiin jonkun matkaan. Isimies ajeli hissukseen vierellä. Oltiin siis keskellä ei mitään. Tyttö piristyi ja oli oikein iloinen matkalainen äidin sylissä. Kysyin isimieheltä, paljonko vielä matkaa? Kuulin että hän vastasi "viiskytviis kilometriä". Toistin epäuskoisena ja tyttöä alkoi naurattaa hirmuisesti.  Kuulin onneksi väärin ja pian olimmekin jo mökillä.

Keskiviikkona oli hyvä sää ja ulkoilimme koko päivän. Kävimme myös naapuri mökin pihalla hyppimässä trampoliinilla ja keinumassa.

Torstai oli aika sateinen, mutta ulkoilimme silti jonkun verran. Sisällä tyttö mm. muovaili ja liimaili tarroja. Olipas kivas pitkästä aikaa olla pari päivää niin ettei tarvitse itse tehdä ruokia ja laittaa tiskejä ym. Saunottiin kaikki molempina iltoina ja tyttö viihtyi hyvin. Mummi oli käynyt poimimassa mustikoita ja me tytöt saimme herkutella niillä koko mökkireissun ajan, nam. Menomatkan "viiskytviis" juttu jaksoi naurattaa pientä pari seuraavaa päivää ja sitä kerrottiin muillekin :) hupsu pieni.

Tänään kotimatka sujui hyvin,  tyttö nukkui koko matkan. Iltapäivä hujahti kotihommien parissa ja illalla ulkoiltiin koko perhe aurinkoisessa säässä.

Huomenna isimies remppaa ja me tytöt keksitään jotain kivaa puhaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Arvonnan voittaja

Arvonta päättyi eilen ja tänään pieni onnetar arpoi voittajan.

Arpajaisvoitto on tälläkin kertaa suurempi kuin alunalkujaan, papereista ja tarroista pääsee askartelemaan...

Onnea  -minttu47-

Olen sinuun yhteydessä sähköpostitse.

Jazzia, kotieläimiä ja muotinäytöksiä.

Tänään lähdettiin päikkäreitten jälkeen KankaistenTilalle. Kankaisten tilalla on kotieläimiä, marjojen itsepoimintaa, leikkipaikka ja kahvila/puoti. Me tutustuttiin ensin eläimiin. Tyttö oli erityisen kiinnostunut kanoista ja lampaista. Syötiin eväitä ja leikittiin leikkipaikalla, ihme viihtyi parhaiten hiekkalaatikolla. 

Myös pienellä traktorilla ajelu oli tytön mieleen. Tilalta löytyy myös pomppulinna. Alkuun tyttö katsoi vähän epäilevästi koko laitetta, mutta rohkaistui sitten kokeilemaan. Voi että, se olikin ihan älyttömän hauskaa. Pieni kikatti ja hupsuili ihan täysillä. Neiti ei olisi lähtenyt millään pois. Onneksi kotimatkalle ostettiin vadelmia, joita me tytöt sitten naposteltiin.

Eilen oltiin LinnaJazzeissa. Lähdettiin suoraan päikkäreiltä ja syötiin välipala linnapuistossa viltin päällä jazzia kuunnellen. Tyttö pääsi sen jälkeen vieressä olevaan leikkipuistoon leikkimään ja kotiin huristeltiin pyörällä. Illalla koko perhe saunan kautta unille.

Loma on vasta alussa, mutta silti tuntuu että ollaan puuhailtu kaikenlaista. Mitään suunnitelmia emme kovasti halunneet ja edetään ihan fiiliksen mukaan. Isimies on ehtinyt vähän rempata ja tehdä pihahommia. Iltaisin on ollut ihanaa leikkiä yhdessä olohuoneen lattialla dubloilla ja junaradalla. Tänä iltana mamma järjesti tytölle ja isimiehelle muotinäytöksen nukeilla, tyttö pyysi "lisää lisää", joten yleisön pyynnöstä nukeilla oli myös tanssiesitykset ja taitonäytökset. Isin mielipide oli "vaimoni on seonnut"

On on, rakkaudesta <3